Pallo.png
  • Facebook - White Circle
  • Instagram - White Circle

SEURAA

Viikonlopun jäljiltä voisi todeta, että Rider in EMOTION!


Susanne von Dietzellä on lahja, lahja nähdä ratsukoiden potentiaali ja auttaa heidät alkuun kohti sitä parempaa fiilistä, tasosta riippumatta. Susannella on myös kyky pilkkoa kokonaisuus helposti ymmärrettäviksi palasiksi, minkä saimme kokea luennoita kuunnellessa ja ratsastusvalmennusta seuratessa. Kolmessa päivässä ei ehdi paljoa, senhän kaikki hevosihmiset tietävät, ”Milloin on oppinut tarpeeksi?” – ”Never”, mutta oppimisen tiellä viihtyy. Ratsastajille Susanne halusi luoda tunnetiloja ja sunnuntain luennolla hän kehottikin meitä luomaan oman sanan ”sille tunteelle”, jotta siihen olisi helppo palata. Ilmaisu ”tuntuipa hyvältä” voi aivan yhtä hyvin olla jälkifiilis saunaillasta, pilatestunnilta, palautteen antamisesta, kissan silittämisestä tai laukannostosta. Rider in Motion -viikonloppu oli niin paljon enemmän kuin istuntavalmennuksen seuraamista. Ratsukon tasosta riippumatta pääsimme seuraamaan laadun kehitystä liikkeissä ja tehtävissä. Susannen neuvoilla laukanvaihdot suoristuivat, avotaivuksesta tuli sujuvampi, ravista tuli kootumpaa ja lisäyksistä rennon lennokkaita. Susanne kuuluu sarjaan ”Best of two worlds”: 1. Hän on hevosnainen Vanhempansa istuttivat hänet hevosen selkään vain kaksivuotiaana. Hän tietää mitä on valmentaa ja valmentautua aina GP-tasolle asti. 2. Hän on fysioterapeutti Hän tuntee ihmiskehon ja näkee ongelmakohtien lisäksi myös niihin ratkaisut. Kaikki osallistuneet ratsukot saivat viikonlopusta lisää työkaluja, niin kuvainnollisesti kuin konkreettisesti. Susanne käyttää mielellään apuvälineitä ja ilmeistä päätelleen, ratsastajat rakastavat niitä. Yleisölle tämä on kiitollista ja opettavaista kun paremmin saa kiinni, mitä hän haluaa ratsastajan löytävän kehostaan. Erikoislaseilla haettiin mm. ”pehmeitä silmiä”, ei saa tuijottaa, ja mitäs sillä saavutettiin? Näkökentän temppuilu sai hakemaan pehmeyttä ja joustavuutta keskivartalosta. Huivilla haettiin eteenpäin joustoa käsiin ja keskivartalon oikeaa asentoa, muutenkin sillä oli mahtava demonstroida jäntevyyttä ja joustoa ihan maasta käsin. Entäs ne pallot? Saisiko olla yksi pallo vai kaksi? Jotain ne siellä satulan ja pehvan välissä tekivät, se näkyi selvästi yleisölle ja ratsastajat saivat esimakua siitä kuuluisasta tunteesta. Tarkennuksena sanottakoon, että viikonlopun valmennuksessa pääpaino ei ollut käytetyissä apuvälineissä. Pääpaino oli Susannen uskomattomassa silmässä, kyvyssä nähdä ratsukossa ongelmakohta ja hänen tavassaan tuoda se ratsastajalle ilmi. Hän osaa kommunikoida. Laita silmät kiinni ja seiso paikoillasi. Kuinka paljon oikeastaan liikut? Paljon. Tasapaino on liikettä, ”Balance is lost and found”. Älkäämme pelätkö tasapainon menettämistä jos tiedämme voivamme löytää sen uudestaan. Mahtavasta viikonlopusta sanomme Susannelle KIITOS ja paljastetaan vielä, että olemme jo aloittaneet keskustelut siitä milloin hän tulee seuraavan kerran meitä opettamaan. Kiitos myös rohkeille ratsastajille, jotka heittäytyivät avoimin mielin korjaamaan ongelmakohtiaan yleisön edessä, sekä tietenkin kiitos kuuluu myös innostuneelle yleisölle!