Hevosen etujalan liikkeeseen saa enemmän voimaa, … noh, ponnistamalla etujaloilla
Selkävaivaa, jalkavaivaa, selän pyöristystä vai selän lyhennystä, pää ylös vai pää alas, liikuntaa vai lepoa.
Erilaiset neuvot ja ohjeet tuntuvat menevän ristiin rastiin ja aina tuntuu että jonkun mielestä rikot hevosesi liikuttamalla sitä tietyllä tavalla, tai jättämällä liikuttamatta. Totta on, että hevosilla on paljon liikuntaelimistön vaivoja, ja meidän on syytä kaikkien kamppailla näitä vaivoja vastaan. Paljon on jo kerätty tiedonmurusia, joiden avulla hevosten terveys on monella saralla parantunut merkittävästi. Väitän, että hevoset eivät koskaan ole olleet Suomessa terveempiä kuin nykyään. Tekemistä silti riittää, ja selkärangan osalta varmasti eniten. Horse in Motion-tapahtumassa näitä hevosen liikkumisen tiedonmurusia on kerätty iso ja suoraan käytäntöön vietävä paketti saman katon alle
Selkävaivat, liikutuskysymykset ja muna-kana-ongelma jalkavaivojen kanssa - Mitä selän liikkumisesta ja yhteydestä jalkavaivoihin tiedetään?
Hevosen selkärangassa on kaulaosa, rintaranka, lanneranka, ristiselkä ja häntä. Lantio liittyy ristiselkäliitoksen kautta kokonaisuuteen. Hevosen selkänikamat liikkuvat kolmessa eri suunnassa: ylä-alasuunnassa, sivuttain taipumalla sekä kiertymällä akselinsa ympäri. Ylä-alasuunnan liike aiheuttaa selän ojennuksen (ekstensio, ”selkä alas”) ja selän koukistamisen (fleksio ”selkä ylös)). Sivusuunnassa liikkuminen tarkoittaa samaa kuin taipuminen vasemmalle tai oikeaan. Kiertyminen akselin ympäri on nimeltään rotaatio. Rotaatio auttaa selkärankaa ottamaan tukevasti vastaan jalkojen aiheuttaman työntövoiman. Selkärangan eri osilla on eri liikkeen vaiheessa erilainen toimintamalli. Kun hevosen selkä on kipeä, se yleensä vähentää selän ylä-alaliikettä ja lisää selän sivuttaisliikettä rinta-, ja lannerangasta ja rotaatiota jompaankumpaan suuntaan. Selän ylä-ala-joustavuuden väheneminen siis johtaa sivuttaisliikkeen lisääntymiseen ja nikama-asennon muuttumiseen. Hevonen kulkee vinossa. Vaikka etujalat ja takajalat olisivat samalla uralla, nikamat voiva silti olla rotaation vuoksi vinossa, ja siten ranka ei ole suora.
Kuten muukin tuki-ja liikuntaelimistö, selkään pitää kehittää voimaa, liikkuvuutta, kestävyyttä ja lihasten ketteryyttä ja joustavuutta. Koska selkärangan erittäin suuri tehtävä on suojella sen sisällä kulkevaa hermostoa, sen stabiliteetti on ensisijaisen tärkeää.
Selän stabiliteetti, eli voima vastustaa liikettä, on paras ylä-alasuuntaan mutta huono sivusuuntaan. Jos selkälihakset eivät ole riittävästi selkärangan tukena sen taipuessa, hevonen saattaa suojella selkäänsä rotaatiolla. Rotaatio lisää selän jämäkkyyttä sen taipuessa.
Kun ranka ei ole suorassa, hevonen tahdittaa kaarteissa, käyttää itseään epäsymmetrisesti ja muuttaa jalkojen liikerataa. Pitempään jatkuessa tämä johtuu ontumaan
Ontumaa ennen ratsastaja ihmettelee miksi volteista saa tuomareilta aina vitosen kommentilla ”tahti ei säily” taikka miksi ponnistuspaikka esteelle ei löydy. Ontuman sattuessa eläinlääkäri hoitaa nivelet, mutta volttipisteet ja puomien alastulo säilyvät vakioina ja kohta taas onnutaan.
Kun hevosen etujalka on kipeä, selkäranka jäykistyy ojennukseen, ranka taipuu kipeän jalan puolelle ja kiertyy siitä poispäin. Pitempään jatkuessaan tämä johtaa selkäkipuun
Takajalan ontumassa selän liike muuttuu vastaavasti: Hevonen jäykistää selän takaosan, lantion rotaatio lisääntyy ja se pyrkii laskemaan päänsä matalalle ja pyöristämään rintarangan. Jos ei ontumaa hoideta, voidaan selkävaivojen hoitoon pistää kuinka paljon rahaa ja aikaa tahansa, mutta selän liike on ja pysyy huonona, eikä satulanvaihtokaan auta.
Ontuma ja selkävaiva voivat siis tuntua ja näyttää aika lailla tasan samalta, ja yksi johtaa toiseen. Kun ontumat ja akuutit kiputilat on tutkittu, hoidettu ja poissuljettu, on aika keskittyä pitämään ranka kunnossa.
Jo satula, mutta vielä enemmän ratsastajan paino tuo jo omat muutoksensa sekä rasitteensa selän toimintaan. Apuohjien ja muiden lisävarusteiden vaikutus kannattaa tietää tarkkaan ennen kuin niitä käyttää. Näistä luennoi Heli Hyytiäinen. Rene van Weerenin luennoilla käsitellään hevosen käyttöä ja sen rakenteen soveltuvuutta nykyelämään. Mitä pitää ottaa huomioon jotta urheilu olisi kivaa sekä hevoselle että ratsastajalle
Jean-Luc Cornille keskittyy valmennuksissaan käytännön harjoituksiin joilla rakennetaan hevosen selkälihaksia ja suoruutta, mukaan lukien nikamien rotaatio. Hevosta autetaan systemaattisella valmennusjärjestyksellä säästymään rasitusvammoilta.
Jos hevosen selkä on huono, sitä täytyy harjoittaa ennen ratsastajan tuomaa lisärasitusta: tuoda voimaa, joustavuutta, lihasten kestävyyttä. Kaulan venytykset eteen-alas ja sivuille lisäävät selän liikkuvuutta, mutta tekisitkö sinä selän pyöristystä itsellesi puolta tuntia yhteen menoon? Tai kannattaako selkä pyöreänä tehdä salilla raskaita nostoja tai yhdistää se vauhtiin juoksumatolla? Ei. Hevosellakaan ei kannata. Entä kannattaako tehdä kovia lihasharjoituksia koskaan venyttelemättä? Ei. Hevosellakaan ei kannata. Järkevällä suunnittelulla saa lihaksikkaan, taipuisan, liikkuvan ja terveen ratsun
Entä kannattaako selkälihaksia harjoittaa jos toipuu polviongelmasta? Ehdottomasti! Suosittelen fysioterapeuttini kannustamana kaikille polviongelmaisille ratsastajille vatsa-, ja selkälihasliikkeiden lisäksi lämpimästi myös etunojapunnerruksia sekä leuanvetoja. Joustava, vahva ylävartalon lihaksisto tekee joustoa ja tuo tukea oikealla tavalla liikkumiseen. Venyttely ja esim. kiropraktiset hoidot auttavat juostavuuden rakentamisessa ja palauttamisessa.
Eikö sitten etujalkoihin saa enemmän voimaa ja liikettä selän pyöristämisellä?
Liikettä tulee, mutta ilman lihasvoimaa. Samalla saadaan myös enemmän painetta, vääntöä ja iskua etujalkoihin, ja epävakautta selkärankaan. Pään laskemisella liian alas saa pidemmän askeleen, mutta askeleen pituus ei suinkaan synny etuosan kevenemisellä eteenpäin. Liikettä ja voimaa voi kasvattaa harjoittamalla etujalan ponnistusta. Alkuun vähän ja vähitellen enemmän.
